Sotapelit vs softaus

Viime vuosien aikana konsoleilla ja PC:llä pelattavien sotapelien suosio on kohonnut hurjiin lukemiin. Itse asiassa kyse ei ole vaan sotapeleistä, vaan pelaamisesta yleensä. Pelilaitteiden edullisuus ja helppokäyttöisyys on tuonut erilaisten pelien pariin enemmän ja enemmän pelaajia, niin lapsia, nuoria kuin ihan aikuisiakin. Nämä aikuiset ovat saaneet maistaa ensi kertaa pelaamista silloin kuin Commodore 64 ja muut tänä päivänä pelaamisen antiikkiaikaa edustavat laitteet tulivat markkinoille. Heille ja kaikille muillekin pelaajille tämän päivän lähes fotorealistiset pelit ovat jotain uskomatonta.

Mutta iso kysymys onkin siinä, voiko tietokoneella tai konsolilla pelaaminen koskaan korvata oikeaa tekemistä? Otetaan esimerkiksi casino, jota voi pelata sekä ihan livenä oikealla kivijalkakasinolla ja sitten tietenkin netissä täysiverisellä nettikasinolla. Pelaaja voi esimerkiksi pelata kasinopelejä kuten pokeri, ruletti ja blackjack ihan kotisohvalta ja jopa nettikameran välitykseltä. Erittäin helppoa, usein erittäin mukavaa ja todellakin lähes aitoa. Lähes aito sillä tavalla, että tunnelma ei valitettavasti ole se sama kuin aidolla oikealla kasinolla, jossa pelikoneet kilisevät ja voittajat kiljahtelevat riemusta. Toki nettikasinollakin näitä ääniä voidaan matkia, mutta onhan se hieman eri asia klikata yksikätinen rosvo käyntiin hiirellä kuin siitä aidosta kahvasta.

Takaisin siis ison kysymyksen pariin ja tällä kertaa sotapelien ääreen. Myönnetään, että tämän päivän konsoleilla pelattavat sotapelit näyttävät aivan järkyttävän hyvälle, ja niiden pelaaminenkin on todella upea kokemus, kenties vähän liiankin hieno. Call of Duty: Modern Warfare 3 ja Battlefield 3 sotapelit komeilevat useiden myyntilistojen kärjessä, eikä suotta. Mutta hiki tulee lähinnä jännityksestä, ei välttämättä fyysisistä ponnisteluista kuten esimerkiksi softauksessa. Konsolilla pelattaessa et varmasti saa hieroa naamaan vähän multaa naamiointitarkoituksessa tai pyyhkiä hikeä silmistäsi kun vastustajan parhaat tarkka-ampujat ovat hiillostaneet sinua sateen piiskaamassa mäntymetsässä. Aitoa toimintaa.

Vaikka konsolipelit antavat varsin hyvän ja kiillotetun kuvan sotimisesta ja tunnelmasta, ei se todellakaan vedä vertoja softaukselle. Adrenaliini jyllää ihan toisella lailla ja tunnelma joukkueiden välisessä taistelussa on jopa hämmentävän aito. Kaiken lisäksi ”sotiminen” on niin realistista kuin se vaan voi olla ilman että käytetään aitoja luoteja ja aseita. Softauksessa et voi painaa paussia päälle, etkä käydä jääkaapilta naukkaamassa juuri sopivan kylmää energiajuomaa. Tilanne on mikä on, ja siitä on vain selviydyttävä. Eikä todellakaan tule väheksyä tämän upean pelilajin fyysisiä vaatimuksia ja sitä että raitista ilmaa saa softauksen parissa miltei myrkytykseen saakka.

Vaikka paljon on ollut puhetta siitä, että pelikonsoleiden pelit kehittävät runsaasti koordinaatiokykyä ja useasti myös kielitaitoa, on niiden kerrottu olevan myös haitallisia varsinkin kasvuiässä oleville nuorille. Täysin haitallisina niitä ei voi kuitenkaan pitää ja esimerkiksi konsolipelien ja softausharrastuksen yhdistäminen voisi toimia erittäin hyvänä kombinaationa. Kaveriporukan kesken pelattu verkkopeli voi saada jatkoa vaikkapa lähimetsässä, valvotuissa olosuhteissa. Jos hävisit verkkopelissä suvereenisti kaverillesi, voit softausareenalla näyttää kyntesi ja taktisen osaamisesi ja näyttää taistelukavereillesi mistä ne muovikuulat oikein ruiskuavat.